Pieni verosanasto

Reilu vero ry haluaa lisätä avointa keskustelua yritysverotuksesta sekä kuluttajien ja kansalaisten tietoutta verotuksen peruskäsitteistä. Tätä tarkoitusta varten loimme pienen verosanaston selventämään muutamia yleisimmin käytettyjä termejä, jotka liittyvät olennaisesti yritysverotuksen vastuullisuuteen.

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin keskeinen termi? Oletko aina pohtinut mitä jokin käsite merkitsee?

Voit ehdottaa uutta sanaa listalle laittamalla viestiä reiluvero@gmail.com.

Aggressiivinen verosuunnittelu

Aggressiivinen verosuunnittelu viittaa yritysten tekemiin kirjanpidollisiin järjestelyihin, joiden päätarkoituksena on minimoida verojen maksua. Tällainen toiminta on tyypillistä erityisesti monikansallisille yrityksille.

Valtioilla on laajat oikeudet päättää verolaeistaan, minkä vuoksi kansallisten verolakien välillä syntyy aukkoja ja keskinäisiä eroavaisuuksia, kuten eräiden maiden matalammat verokannat tai veropohjan epäsymmetriä. Aggressiivisessa verosuunnittelussa hyödynnetään näitä porsaanreikiä siirtämällä verotettavia tuloja matalampaa verotusta tarjoavaan valtioon. Siirrettyjä voittoja verotetaan usein vain kevyesti tai ei laisinkaan.

Lukuvinkki: Aggressiivinen verosuunnittelu aiheuttaa suuren loven verotuloihin (Finnwatch) >

Arvonlisävero, ALV

Arvonlisävero eli ALV on kulutusvero, joka lisätään tavaran tai palvelun myyntihintaan. Suomen yleinen arvonlisävero on 24 %, mutta joillain hyödykkeillä voi olla alennettu verokanta. Arvonlisävero kannetaan tuotteesta tai palvelusta vain kerran. Arvonlisäveron lopullinen maksaja on viime kädessä kuluttaja, sillä tuotteen myyjä lisää arvonlisäveron tuotteensa hintaan ja tilittää myyntien arvonlisäveron Verohallinnolle. Omien ostojensa arvonlisäveron yritys saa vähentää verotuksessaan.

Lue lisää arvonlisäverotuksesta >

Pääomatulo

Pääomatulo on omaisuuden tuottoa eli varallisuudesta itsestään kertyvää tuloa, jonka hankkiminen ei edellytä työtä. Pääomatuloa ovat esimerkiksi luovutusvoitot, korkotulot, vuokratulot tai pörssiyhtiöistä saadut osinkotulot. Pääomatulon veroprosentti on Suomessa 30 000 euroon saakka 30 % ja siitä ylöspäin 34 %.

Tosiasiallinen edunsaaja

Tosiasiallinen edunsaaja on valeyhtiön takaa löytyvä yritys tai oikeushenkilö, joka voi tietyn omistusosuuden nojalla vaikuttaa yrityksen päätöksentekoon. Voittoa tekevän tai yritystoimintaa johtavan tahon henkilöllisyys pyritään piilottamaan yleensä rajoittamalla rahaliikenteen ja kirjanpidon läpinäkyvyyttä.

Esimerkiksi pankki- ja rahoitusalan toimijat ovat velvoitettuja keräämään tietoa yritysten omistussuhteista, sillä Euroopan parlamentti on velvoittanut jäsenvaltiot ylläpitämään kansallisia keskitettyjä luetteloita yritysten tosiasiallisista edunsaajista taistellakseen rahanpesua ja terrorismia vastaan.

Valeyhtiö

Valeyhtiö on aidolta vaikuttava yhtiö, joka luodaan julkisivuksi yhdelle tai useammalle yritykselle. Valeyhtiön tarkoituksena on peitellä todellista omistajaa (yksityishenkilö tai toinen yritys) esimerkiksi veroseuraamuksilta tai laittoman toiminnan vuoksi viranomaisilta. Valeyhtiöiltä löytyy usein oma logo ja verkkosivusto, toisinaan jopa henkilökuntaa, mutta niillä ei ole kykyä toimia itsenäisesti.

Veronkierto

Veronkierto on suunnitelmallista toimintaa, jonka tarkoituksena on omien verojen pienentäminen tai niiden välttäminen kokonaan. Veronkierrossa noudatetaan verojärjestelmän sääntöjä, mutta poiketaan niiden hengestä ja tarkoituksesta hyödyntäen lainsäädännön aukkoja eli ns. porsaanreikiä.

Veroparatiisi

Veroparatiisit tai verokeitaat ovat sellaisia matalan verotuksen maita, joiden alueella rekisteröityneiden ulkomaisten yritysten tai ihmisten täytyy maksaa vain hyvin vähän tai ei lainkaan veroja. Veroparatiisit takaavat asiakkailleen yleensä tiukan pankkisalaisuuden ja kaikin tavoin luottamuksellisen suhteen. Veroparatiisien tarjoamat edut saattavat olla suunnattuja vain ulkomaisille sijoittajille.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n mukaan veroparatiiseilla on 3 määrittävää tekijää:

1. Olemattomat tai nimelliset verot, myös muille kuin alueen asukkaille.
2. Puutteellinen tietojen vaihto muiden alueiden veroviranomaisten kanssa.
3. Avoimuuden puute, joka estää muiden alueiden veroviranomaisia soveltamasta lakejaan reilusti.

Maailmassa on arvioitu olevan noin 70-80 veroparatiisivaltiota.

Veropetos

Veropetos on talousrikos, jossa tekijä antaa viranomaiselle väärää tietoa verotukseen liittyvistä seikoista taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Veropetoksesta voidaan myös tuomita tekijä, joka salaa verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan, laiminlyö jonkin verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle tai muuten petollisesti aiheuttaa veron määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaiseksi tai veron aiheettoman palautuksen. Veropetoksen yritys rinnastetaan tunnusmerkit täyttävän tekoon.

Lue lisää talousrikoksista > (Talousrikos.fi)

Veropohjan rapautuminen

Kun yritykset maksavat agressiivisen verosuunnittelun ja voitonsiirtojen seurauksena vain vähän tai ei lainkaan veroja, yleinen veropohja alkaa rapautua. Tämä heikentää valtion kykyä hallita esimerkiksi ympäristöongelmia tai sosiaalisia ongelmia, sillä palveluiden tuottamisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä verotuloja jää saamatta.

Verosuunnittelu

Verosuunnittelu on toimintaa, jossa yksityishenkilö tai verovelvollinen yhteisö pyrkii laillisin keinoin ennakoimaan veroseuraamuksiaan ja vähentämään maksettavien verojen määrää. Yksityishenkilön verosuunnittelun keinoja voivat olla esimerkiksi remontin oikea ajoittaminen, työmatkakuittien säästäminen tai työhuonevähennykset. Yritykset taas saattavat hyödyntää verosuunnittelua yrityskauppojen ajoituksessa tai toimiessaan globaaleilla markkinoilla. Verosuunnittelu on verottajan hyväksymää toimintaa, jossa noudatetaan lain henkeä. Sitä ei pidä sekoittaa veronkiertoon.

Voitonsiirto

Voitonsiirto on verosuunnittelua, jossa tuottoja siirretään paikkoihin, joissa niistä tarvitsee maksaa vähemmän veroa. Voitonsiirto perustuu kansainvälisen verojärjestelmän kahteen perusperiaatteeseen:

1. Siirtohinnoittelun markkinaehtoperiaate
2. Erillisyhtiöverotus

Valtiot verottavat monikansalliseen yritykseen kuuluvia yksittäisiä konserniyhtiöitä, joiden keskinäisissä liiketoimissa tulisi käyttää markkinaehtoisia hintoja. Käytännössä konsernin sisällä käytävän kaupan ehdot ja konsernin juridinen rakenne määritellään emoyhtiön pääkonttorissa. Nämä päätökset puolestaan ratkaisevat, mihin maihin konsernin voitot kertyvät.

Yhteisövero

Yhteisövero tarkoittaa yhteisön tekemästä tuloksesta kannettavaa veroa, jonka tuotto jaetaan suhteellisin osuuksin valtiolle, kunnille ja seurakunnille. Yhteisövero peritään verotettavasta tulosta, kun siitä on ensin vähennetty veronalaisen tulon vähentämiskelpoiset menot. Yhteisöveroa maksavat esimerkiksi osakeyhtiöt, osuuskunnat, liikelaitokset, julkisyhteisöt, yhdistykset, laitokset, säätiöt ja asunto-osakeyhtiöt. Jotkin yhteisöt on säädetty kokonaan tai osittain verovapaiksi, esimerkiksi yleishyödylliset yhteisöt eivät joudu maksamaan tuloveroa kaikesta tulostaan.

Lähteet:
Euroopan parlamentin "Verotermit pähkinänkuoressa", FinnWatchin artikkeli aggressiivisesta verosuunnittelusta, Talousrikos.fi, Valtiovarainministeriön ja valtioneuvoston kanslian verosanasto ja Wikipedia